Russellirotuja on kolme erilaista: Jack Russell Terrieri, kuvassa oikealla ylhäällä. Parsonrussellinterrieri, kuvassa vasemmalla alhaalla. Jackrussellinterrieri, kuvassa vasemmalla ylhäällä. Kuvassa oikealla alhaalla rotujen kantaemä Trump.

Itse kasvatan Jack Russell Terriereitä ja nämä sivut kertovat nimenomaan siitä rodusta ja kokemuksistani sen parissa.

Jack Russell on pienikokoinen (25,5-38cm), luolatyöskentelyyn sopiva koira. Sen runko on neliömäinen, eli selän pituus jalkojen pituuteen nähden on sama. Sen turkki on kaksikerroksinen, joka suojaa sitä hyvin niin säältä, kuin muiltakin koettelemuksilta.

Päävärinä Jack Russellilla on valkoinen, jossa voi olla myös mustia ja/tai ruskeita merkkejä. Karvanlaatuja on myös kolmea erilaista; sileää, puolikarkeaa ja karkeaa. Jack Russell on energinen ja sitkeä koira - kunnon terrieri. Rodun varjopuoliin kuuluu sen tapaturma-alttius, mikä johtuu sen suunnattomasta uteliaisuudesta ja reagointinopeudesta.
Jack Russell on mainio koira moneen menoon. Jack Russell on erittäin älykäs, mutta myös hyvin johdonmukaisen koulutuksen tarvitseva koira. Russelli on perusluonteeltaan samanlainen kuin monet muutkin terrierit, mutta alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, eli luolametsästykseen tänäpäivänäkin soveltuvana koirana vietit sanelevat elämän hyvin pitkälle.

Russelli on loistava valinta pienpetojen harvennukseen, mutta monipuolisuutensa ansiosta se käy myös erilaisiin harrastuksiin. Russellilla ei ole luontaista miellyttämisen halua (vrt. paimenkoirat) omistajaansa kohtaan, mutta sen saa koulutettua älykkyytensä ansiosta tekemään lähes mitä tahansa, kunhan löydät sille sopivan motivaattorin (esim. vetolelu, makupala).

Russelli ei ole jokapojan koira, vaikka nykypäivänä tv-mainonta antaa moista ymmärtää… Se on temperamenttinen ja kiihkeä koira, joka kuitenkin pystyy ihan normaaliin perhe-elämään oikein koulutettuna. Russelli vaatii reilusti aktivointia; niin fyysistä kuin psyykkistäkin. Pelkällä lenkkeilyllä Russellia ei saa väsytettyä eikä toiminnan tarvetta tyydytettyä.

Nykyään valitettavan moni Russelli vaihtaa kotia ongelmakoiran leima otsassaan, mutta useimmissa tapauksissa koiran huono käytös johtuu huonosta ja vääränlaisesta koulutuksesta. Jack Russell tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen pikkupennusta alkaen.
.
Jack Russell Terrieri ja Parsonrussellinterreieri ovat sukujuuriltaan samoja koiria, mutta n.20 vuotta sitten rotu jakaantui kahtia, koska osa harrastajista halusi virallistaa rodun ja siirtyä toimimaan kennelliittojen alaisuuteen. Koirat ovat nykypäivänäkin samannäköisiä, mutta jalostustavoitteissa on painotuseroja. Parsonrussellit kuuluvat siis kennelliittoon ja Jack Russell Terrieri JRTCGB-SF yhdistykseen. Jack Russell Terrieristä puhutaan usein working-russellina.

Jackrussellinterrieri taas on Australiassa jatkojalostettu kennelliittojen alaisuudessa toimiva rotu, joka jo ulkonäöllisestikin poikkeaa Jack Russell Terrieristä. Sen selkä on pidempi suhteessa jalkojen pituuteen (pitkäselkäinen). Jalostus painottuu selvästi seura- ja harrastuskoiraksi. Jackrussellinterrieristä käytetään puhekielessä leikkisästi myös nimityksiä tallirusselli ja tappijalka.

Katso myös rotumääritelmä JRTCGB-SF-yhdistyksen sivuilta sekä Kirsi Peltosen kirjoittama Jack Russell Terrier- historiikki.